Jalat vahvistuvat, jalat kantavat
Ja minä nousen vaikka putoan
Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma
Mistä tiedän, että kuka on oikea, kun joku on pitkä ja joku toinen on soikea
Jos mun pokka pettää, on se hän
Hei, ei ei, en sitä salaa
näillä teillä loppuun palaa
tinakenkäni on sulaa laavaa
Satuprinsessaa sä oottaa saat
Runon laulut:
Anna Puu - Kaunis päivä
Pelle Miljoona - Moottoritie on kuuma
Haloo Helsinki - Jos mun pokka pettää
TikTak - Satuprinsessa
torstai 31. toukokuuta 2012
Jos minä olen, oletko sinä?
Jos minä olen päivä, oletko sinä yö?
Jos minä olen aurinko, oletko sinä kuu?
Jos minä olen puu, oletko sinä juuret?
Minä olen lamppu, ole sinä valo.
Sinä olet ruusu, minä olen auringonkukka.
Jos minä olen aurinko, oletko sinä kuu?
Jos minä olen puu, oletko sinä juuret?
Minä olen lamppu, ole sinä valo.
Sinä olet ruusu, minä olen auringonkukka.
lauantai 19. toukokuuta 2012
Proosan analyysi
Poikakirja
Olli Jalosen kirjoittama Poikakirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2010 Kustannusosakeyhtiö Otavan julkaisemana. Kirja on lajityypiltään kehitysromaani.
Kirjan päähenkilö on alakoulua käyvä Olli. Olli toimii myös kirjan kertojana eli tapahtumat kuvataan Ollin näkökulmasta. Kirjassa on siis minäkertoja. Ollin perheeseen kuuluu äiti, isä ja neljä siskoa.Olli on lapsista toiseksi nuorin. Ollin tuttava perhe Kalliot ovat myös paljon mukana tapahtumissa. Heidän lisäksi on mukana myös koulukiusattu poika, jota kutsutaan Elefantiksi, Ollin koulukaverit Pekka ja Kari-Pekka ja Ollin opettaja, joka on sotaveteraani. Olli on melko hyvä koulussa, kunhan hän vain jaksaa päntätä asiat kunnolla ja opetella ne ulkoa. Hän myös kirjan edetessä oppii uusia asioita maailmasta. Hän on siis melko tavallinen, utelias koulupoika.
Tapahtumat sijoittuvat 1960-luvulle. Olli asuu maalla, mutta paikan nimeä ei missään vaihessa mainita. Ollin elämä pyörii melko paljon koulun ja kodin välillä.
Kirja seuraa Ollin elämää. Kirjan juoni ei mielestäni ole niin yhtenäinen, vaan se kertoo enemmänkin aina tietyistä tapahtumista Ollin arkielämässä. Olli pääsee edustamaan omaa kouluaan kansalliskilpailuihin, jossa testataan hänen suomen kielen osaamistaan. Hän opiskelee kilpailuihin ahkerasti, mutta kilpailut eivät kuitenkaan mene hänen kohdallaan hirveän hyvin. Ollin opettaja on melko pelottava sotaveteraani, joka pitää tiukkaa kuria Ollin poikaluokalla. Luokassa on koulukiusattu Elefantti, jonka kohtalo ei ole kovin onnellinen. Kirjan lopussa ei ole mitään järisyttävää loppuhuipennusta, vaan se on aika tavallista Ollin elämää vain. Kuitenkin tuntuu kuin kirja jäisi ikäänkuin kesken tai, että jotakin tapahtuisi vielä.
Kirjan kertoja on Olli ja hän toimii kirjan minäkertojana. Kertoja on näkyvä, sillä Olli on aina tapahtumissa mukana. Olli on kuitenkin vasta lapsi, joten kertoja voi olla hieman epäluotettava.
Kirja etenee aika tasaisesti eteenpäin. Kirjassa toistuu aika usein, kun Elefanttia kiusataan ja kun Olli tekee erilaisia listoja aioista, joita hänen tulisi muistaa. Teemana voisi olla lapsuus, sillä kirja kertoo Ollin lapsuudesta ja asioista, mitä hän oppii uusien kokemuksien seurauksesta.
Olli Jalosen kirjoittama Poikakirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2010 Kustannusosakeyhtiö Otavan julkaisemana. Kirja on lajityypiltään kehitysromaani.
Kirjan päähenkilö on alakoulua käyvä Olli. Olli toimii myös kirjan kertojana eli tapahtumat kuvataan Ollin näkökulmasta. Kirjassa on siis minäkertoja. Ollin perheeseen kuuluu äiti, isä ja neljä siskoa.Olli on lapsista toiseksi nuorin. Ollin tuttava perhe Kalliot ovat myös paljon mukana tapahtumissa. Heidän lisäksi on mukana myös koulukiusattu poika, jota kutsutaan Elefantiksi, Ollin koulukaverit Pekka ja Kari-Pekka ja Ollin opettaja, joka on sotaveteraani. Olli on melko hyvä koulussa, kunhan hän vain jaksaa päntätä asiat kunnolla ja opetella ne ulkoa. Hän myös kirjan edetessä oppii uusia asioita maailmasta. Hän on siis melko tavallinen, utelias koulupoika.
Tapahtumat sijoittuvat 1960-luvulle. Olli asuu maalla, mutta paikan nimeä ei missään vaihessa mainita. Ollin elämä pyörii melko paljon koulun ja kodin välillä.
Kirja seuraa Ollin elämää. Kirjan juoni ei mielestäni ole niin yhtenäinen, vaan se kertoo enemmänkin aina tietyistä tapahtumista Ollin arkielämässä. Olli pääsee edustamaan omaa kouluaan kansalliskilpailuihin, jossa testataan hänen suomen kielen osaamistaan. Hän opiskelee kilpailuihin ahkerasti, mutta kilpailut eivät kuitenkaan mene hänen kohdallaan hirveän hyvin. Ollin opettaja on melko pelottava sotaveteraani, joka pitää tiukkaa kuria Ollin poikaluokalla. Luokassa on koulukiusattu Elefantti, jonka kohtalo ei ole kovin onnellinen. Kirjan lopussa ei ole mitään järisyttävää loppuhuipennusta, vaan se on aika tavallista Ollin elämää vain. Kuitenkin tuntuu kuin kirja jäisi ikäänkuin kesken tai, että jotakin tapahtuisi vielä.
Kirjan kertoja on Olli ja hän toimii kirjan minäkertojana. Kertoja on näkyvä, sillä Olli on aina tapahtumissa mukana. Olli on kuitenkin vasta lapsi, joten kertoja voi olla hieman epäluotettava.
Kirja etenee aika tasaisesti eteenpäin. Kirjassa toistuu aika usein, kun Elefanttia kiusataan ja kun Olli tekee erilaisia listoja aioista, joita hänen tulisi muistaa. Teemana voisi olla lapsuus, sillä kirja kertoo Ollin lapsuudesta ja asioista, mitä hän oppii uusien kokemuksien seurauksesta.
tiistai 15. toukokuuta 2012
Runoarvostelu
Tomi Kontio – Delta
Tomi Kontion runokokoelma Delta on ilmestynyt vuonna 2008 ja sen on kustantanut Teos. Tomi Kontio on yksi ikäpolvensa arvostetuimpia runoilijoita ja Delta on Kontion viides runokokoelma. Delta kokoelmassa on 38 runoa, jotka kaikki käsittelee omaa asiaansa.
Tomi kontio asuu itä-helsingin Kontulassa ja on kolmen lapsen isä. Kontion runoja on käännetty useille kielille. Muun muassa englanniksi, espanjaksi, ruotsiksi, saksaksi ja viroksi. Runokokoelmien lisäksi Kontio on julkaissut suosittuja lastenkirjoja. Hän voitti vuonna 2000 Finlandia juniorin. Kontio on myös kirjoittanut kolumneja ja sanoituksia lauluihin.
Janna Kantola kertoo arvostelussaan Deltan tarkoittavan toisinaan muutosta ja toteaa runokokoelman olevan hieman surumielinen. Deltassa käsitellään kuolemaa, mutta myös rakkautta.Kontio kertoo myös runoissaan lapsuudesta ja taitaa hyvin vaikeiden asioiden pukemisen sanoiksi.
Outi Kaikkonen toteaa arvostelussaan, että Delta on selkeiden ja hitaiden liikkeiden lyriikkaa. Useimmat runot ovat melko selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Mukaan mahtuu kuitenkin myös runoja, joita täytyy miettiä aika paljon ymmärtääkseen. Itse en ihan kaikkea ymmärtänyt, mutta itse kirjan teemat tulivat mielestäni selkeästi esille: kuolema, rakkaus ja lapsuus.
Runojen pituudet vaihtelivat kahden sivun pituudesta muutamaan sanaan. Jotkut runot olivat enemmän elämänkerrallisia ja kertovia. Toiset runot taas olivat lyhyitä ajatuksia. Runojen vaihtelu pitää mielenkiinnon yllä. Kontio on joissakin runoissa myös tuonut mukaan joitakin ruotsin kielisiä sanoja ja riimitellyt niitä taitavasti.
Delta ei ollut pituudeltaan liian raskas, mutta jotkut runot olivat sisällöltään melko raskaita ja surullisia. Kontio osasi kuitenkin tuoda hienosti myös rakkauden esiin, joka aina välillä hieman kevensi tunnelmaa.
Janna Kantolan runoarvostelu
Outi Kaikkosen runoarvostelu
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Sanomalehtiruno
Kohti terassikelejä
Kevään tulo
lämpimämpi
lämpömittarit
lämmintä näyttäisi riittävän
Kevään tulo
lämpimämpi
lämpömittarit
lämmintä näyttäisi riittävän
lauantai 21. huhtikuuta 2012
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Kommentit (Atom)